On rose hybridization

Kestävän tulipunaruusun jäljillä

Verenpunainen tai samentinpunainen tuoksuva ruusu on jonkinlainen "oikean" ruusun perikuva, ainakin leikkoruusujen kohdalla. Hyvin harvoin kuitenkin leikkoruusut ovat tuoksuvia. Luonnonlajeissa tummanpunakukkaisia ruusuja on niukasti (ylivoimaisesti yleisin ruusunkukan väri luonnossa on vaaleanpunainen), samoin antiikin ja keskiajan puutarhalajikkeissa. 1800-luvulta alkaen puutarhalajikkeissa niitä sen sijaan löytyy monissa ryhmissä; ranskanruusuissa, bourbonruusuissa, remontanttiruusuissa, teeruusuissa jne. En ole nähnyt tietoa tai arvelua siitä, mistä ja miten voimakkaan punaista pigmenttiä tuottavat geenit ovat tulleet viljeltyihin ruusuihin. Arvatenkin joka tapauksessa niitä on voimakkaasti suosittu ruusujen tahattomassa tai tahallisessa jalostuksessa. Maailmankuulun englantilaisen ruusunjalostajan David Austinin mukaan tummanpunaiset ruusut ovat kaikkein vaikeimpia jalostaa. Vanhemmissa ruusuissa, esim. vanhoissa teeruusuristeymissä, jostain syystä heikkokasvuisuus kulkee tummanpunaisen kukanvärin mukana. Nykyään varsinkin saksalaisen Kordesin ruusutalon jalostustyön ansiosta on jo olemassa paljon kirkkaan- ja tummanpunaisia, voimakaskasvuisia pensasruusuja. Suuri murros pensasruusujen jalostuksessa tuli 1950-luvulla, kun Kordes rupesi käyttämään emona kordesinruusua eli Rosa rugosan ja Rosa wichuranan fertiiliä, tetraploidia risteymää. Kordes on tuottanut monia hienoja pensasruusuja myös käyttäen omenaruusuristeymää nimeltään Magnifica. Valitettavasti useimmat näistäkään eivät ole riittävän talvenkestäviä Suomessa, tai ovat sitä vain aivan etelärannikolla. Kanadassa on myös tehty vuosikymmenien ajan jalostustyötä kestävien, jatkuvasti kukkivien puutarharuusujen kehittämiseksi. Kanadalaisista jalosteista tummanpunakukkaiset ovat meidän ilmastossamme aika pienikasvuisia, ryhmäruusmaisia, mm. Champlain ja Hope for Humanity. Näistä valitettavasti puuttuu tuoksu lähes kokonaan. Myös amerikkalaisen Baileyn taimiston ruusunjalostusohjelmasta on syntynyt tummanpunaisia lajikkeita, joita en itse ole kokeillut. Amerikkailainen ruusuharrastaja Peter Schneider kehuu kirjassaa Right rose, right place lajiketta My hero täysin talvenkestäväksi Ohiossa. Siinä on teeruusumaiset, suuret kukat, jotka valitettavasti ovat tuoksuttomat. Pohjois- ja Keski-Suomessa menestyviä tummanpunakukkaisia ruusuja on oikeastaan vain pari: juhannusruusuristeymät Red Nelly Tove Jansson ja perinteinen ranskanruusuryhmään kuuluva Valamonruusu. Kurtturuuja, esim. Hansaa ja muita violetinsävyisiä ruusuja en laske tummanpunakukkaisiksi. Valamon ruusukin on sillä rajoilla, koska kukissa on aika paljon magentan sävyä.

Millä tavalla saisimme jalostetuksi lähes koko Suomessa kestäviä kerran tai jatkuvasti kukkivia, mielellään tuoksuvia pensasruusuja? Tätä olen pohtinut vuosia ja koettanut löytää sopivia emolajikkeita. Jos tyydytään kerran kukkiviin pensaisiin, kannattaisi risteyttää em. kestävien pensaiden kanssa esim. Kordesin loistavanpunaisia pensas/köynnösruusuja kestävimmästä päästä. Tällaisia ovat esim. perinteinen Flammentanz ja harvoin kasvatettu Autumn fire/Herbstfeuer. Samoin voisi kestäviä suomalaisia risteyttää kanadalaisten kordesii-johdannaisten kanssa. Valitettavasti näistä ei ole odotettavissa tuoksuvia kukkia, ellei sitten juhannusruusuemo anna jälkeläiselle omaa tuoksuaan. Tuoksuvia jälkeläisiä saataisiin todennäköisemmin käyttämällä tummia gallica-lajikkeita tai remontanttiruusuja, joissa on melko kestäviä lajikkeita joukossa. Tämäntyyppisiä risteytyksiä olen itse tehnyt varsin vähän, mutta kesällä 2012 pölytyn Charles de Mills -ranskanruusua Valamonruusun ja Autumn fire:n siitepölyillä. Siemeniä syntyi joitakin kymmeniä, joista ensimmäisen talven jälkeen ei vielä itänyt yhtään. Katsotaan tilanne ensi keväänä. 

Jos tavoitellaan toistuvasti kukkivaa ruusua, mikä meidän kylmissä oloissamme on siinä mielessä edukasta, että pensaan ei tarvitse talvehtia latvoja myöden, täytyisi löytää riittävän kestävä, jatkuvasti kukkiva ja fertiili emo. Jos jätetään em. kanadalaiset uudemmat jalosteet pois laskuista, ei tällaista ole lainkaan helppo löytää. Toistaiseksi olen hankkinut rugosa-risteymän nimeltään Carmen, joka on yli sata vuotta vanha kurtturuusun ja remontanttiruusun risteymä. Sen kukat ovat melko puhtaan kirkkaanpunaiset ja yksinkertaiset. Mikä tärkeää se on tetraploidi ja tekee koulukoita. Carmen on mulla kituuttanut huonossa kasvupaikassa, joten en ole päässyt käyttämäään sitä pölytyksiin enkä arvioimaan talvenkestoa kunnolla. Ehkäpä ensi kesänä.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

22.08 | 19:53

Kiva lukea tarinan Tommy ruusun syntymästä . Ostin nyt tämän ruusun Oulun taimistolta ja toivottavasti se viihtyy täällä Pohjanmaallakin .

...
21.06 | 20:08

Hei Raija, laitatko s-postia niin katsotaan pistokkaiden lähettämistä.

...
21.06 | 20:07

Hei Hilkka, olen hukannut s-postisi. Laittaisitko viestiä jpkrvi(at)yahoo.co.uk.

...
27.04 | 08:12

Hei Raija, ota yhteyttä s-postilla (jpkrvi(at)yahoo.co.uk) niin katsotaan, miten ja milloin voin toimittaa pistokkaan. T. Jukka

...
Tykkäät tästä sivusta