Tuoksukasveista puutarhassamme ja muualla

Tunturipoimulehti (Alchemilla alpina)

Tuoksunuijakukka

Tuoksunuijakukka (Cestrum nocturnum) on trooppinen kasvi, jota kasvatetaan lämpimissä maissa koristekasvina, lähinnän erittäin voimakkaantuoksuisten kukkiensa vuoksi. Toimme vuosia sitten tuoksunuijakukan taimen Barcelonan-matkalta, mutta jostain syystä se ei ollut kovin pitkäikäinen silloin, joten kukintä jäi näkemättä. Nyt keväällä tilasin yrttikasvien mukana uuden taimen saksalaisesta Ruhlemans Kräuter und Duftpflanzen -taimistosta. Pieni taimi rupesi yllättäen jo nyt kukkimaan, ja tuoksu, joka tuntuu vain iltaisin ja öisin (nocturnum!) on todella hyvin voimakas ja eksoottinen. Muuan australialainen kirjoittaa ulkomaisella puutarhapalstalla näin hauskasti tästä kasvista:

"I remember growing up by the ocean in Sydney (Australia) that during the summer months whilst doing my homework late at night I would be intoxicated by a scent that could only be described as summer permeating the second story window yet during the day could never see any flowers which produced the scent. It wasn't until almost a decade later that I learnt this heavenly scent was from the night flowering Cestrum nocturnum."

Italiankohokki

Useita kohokkeja kasvaa Suomen luonnossa, harvemmin puutarhakasveina, mutta Silene italica oli minulle täysin tuntematon, kun törmäsin siihen saksalaisen Ruhlemans Kräuter und Duftpflanzen taimiston luettelossa. Tilasin pari tainta, koska kasvin öistä tuoksua kehuttiin luettelon kuvauksessa hyvin voimakkaaksi ja hienoksi. Myöhemmin sain selville, että laji muistuttaa paljon Suomen luonnonvaraista nuokkukohokkia (Silene nutans), joka myös tuoksuu öisin ja jonka varsien yläosat ovat samalla tavalla tahmeat. Sitä en ole koskaan nähnyt luonnossa. Englanniksi nuokkukohokin nimi on Nottingham catchfly, koska, Wikipedian mukaan "The common name Nottingham catchfly commemorates the former occurrence of S. nutans on the walls of Nottingham Castle, and the species was chosen to represent the unitary authority of Nottingham as its county flower. Despite this association, Nottingham catchflies no longer occur in either the city of Nottingham or the wider county of Nottinghamshire." No, tämä "italiankohokki" on kaunis, ilmava perenna, joka kukkii näin keskikesällä ja tosiaan tuoksuu iltaisin ja öisin. Tuoksu muistuttaa jonkin verran mausteista sarvileukoijaa ja myös jasmiinia.

Pihkakistus ja tuoksupuksipensas

Talven ensimmäinen kasvitilaus ulkomailta saapui ja siinä ruukku/terassikasviksi soveltuva legendaarinen, vuosituhansia Välimeren alueella ja Lähi-Idässä käytetty tuoksukasvi pihkakistus, Cistus ladanifer. Heti paketin avattuani sieltä tulvahti hieno, palsamimainen, makea tuoksu, joka lähtee tämän kasvin tahmeista lehdistä. Toinen tuoksukasvi talvipuutarhan virkaa tekevän lasikuistiin on Sarcococca hookeriana var. humilis, engl. Christmas box tai sweet box. Kuten englanninkielinen nimi vihjaa, tämän pieni, ikivihreä, kevättalvella kukkiva pensas kuuluu puksipuukasveihin. Hollannista tilaamassani kasvissa on jo kukkanuppuja, joten päässemme kokemaan sen tuoksun tänä talvena.

Poppelit

Tänään on hyvä päivä kirjoittaa tuoksukasviblogiin poppelista. On aika viileä, puolipilvinen toukokuun päivä. On täysin tyyntä ja puhkeavien poppelinlehtien tuoksu leijuu raskaana pihassa. Pihassamme navetan edustalla kasvavan jättipoppelin (Populus trichocarpa, Kiirunan kanta) puhkeavat lehdet ovat heleänvihreitä ja tahmeita tuoksuvasta hartsista. Kaikki eivät lainkaan pidä poppelin imelästä tuoksusta, mutta minä olen aina pitänyt siitä erityisen paljon. Tuoksun pääkomponetti on kemialliselta nimeltään fenetyylikinnamaatti. Olen syntyisin Pohjois-Suomesta, missä poppeleita (haapaa tietenkin lukuunottamatta) ei juurikaan kasvanut. Siksipä nuorukaisena yhdistin poppelin tuoksun Etelä-Suomeen ja sen puutarhoihin, joiden kasvivalikoimasta (varsinkin tuolloin 1980-luvulla) voi Lapissa vain haaveilla. Yritin silloin usean kerran kasvattaa palsamipoppelia, mutta Etelä-Suomesta tai peräti ulkomailta pohjoisen taimimyymälöihin tuodut taimet eivät menestyneet. Vasta 2000-luvun puolella toteutui haaveeni poppelipuusta pohjoisessa, kun istutin vanhempieni pihalle Tornionlaakson taimitarhasta ostamani jättipoppelin pohjoisruotsalaisen kannan. Se kärsi alkuvuosina hiukan harjutontin kuivuudesta, mutta saatuaan juuriston laajemmalle se on kasvanut ripeästi kymmenmetriseksi, komeaksi puuksi. Meidän poppelimme on pistokas tuosta puusta. Poppelit ovat turhaan vieroksuttuja puita. Meidän kylmässä ilmastossamme, jossa puut kasvavat hitaasti, kannattaisi käyttää paljon enemmän nopeakasvuisia poppeleita. Siemenhahtuvaa tuottavia ja/tai lehdet rumentavalle ruosteelle alttiita lajikkeita ei ole edes myynnissä, eikä sellaisia kannata ottaa juurivesoinakaan pihaansa. Sen sijaan isolle tontille maaseudulla voi hyvin istuttaa jättipoppelin tai perinteisen palsamipoppelin. Siis jos on niin onnekas, että sattuu löytämään taimen. Poppelien suvussa on paljon hienoja, kasvattamisen arvoisia lajeja ja kantoja, mutta valitettavasti kukaan ei lisää niitä Suomessa, eikä niitä siten ole saatavilla taimimyymälöistä. Onneksi poppeleita on helppo lisätä itse juurivesoista tai pistokkaista. Eräässä ulkomaisessa blogissa kuvataan palsamipoppelin tuoksua näin herkullisesti:  "...scent of toffee apples and candy floss hang in the air." Tuollaisia mielleyhtymiä ei minulle ole siitä tullut, mutta yhtä kaikki tuoksu on ihana ja kuuluu erottamattomasti meidän puutarhaamme. 

Tuoksupelargoniat

Tuoksupelargoniat (-pelakuut, -pielikit) kuuluvat ilman muuta  tuoksukasvien ystävän kukkapöydälle. Ne ovat vanhoja huonekasveja myös Pohjolassa, ilmeisesti jo 1700-luvulla Ruotsi-Suomessa kasvatettuja. Tuoksupelakuiden botaniikka on aika monimutkaista; tuoksuvalehtisiä luonnonlajeja on useita ja niitä on risteytetty keskenään ja muiden lajien kanssa aikojen saatossa. Lisää tietoa löytyy esimerkiksi täältä. Ehkä kaikkein yleisin tuoksupelakuu kodeissa on sitruunantuoksuinen, karhealehtinen lajike, ilmeisesti Pelargonium crispum, engl. lemon-scented pelargonium. Minulle sen tuoksusta tulee aina mieleen "mummonmökki/ikkunalauta", kuten tavallisen pelargoniankin erikoisesta, hivenen epämiellyttävästä tuoksusta. Nykyään on saatavilla paljon erilaisia tuoksupelakuulajikkeita Suomessakin, esimerkiksi Pukin puutarhalla. Plantagenissa on ollut keväisin myynnissä ruotsalaisia tuoksupelakuun pikkutaimia. Hyötykasviyhdistyksen Annalan puutarhassa Helsingin Toukolassa on hieno pelargoniakokoelma, ja toukokuun loppupuolella järjestettävällä taimitorilla on ollut myynnissä paljon myös tuoksupelakuulajikkeita. Meillä on tällä hetkellä kukkapöydällä P. denticulatum, jolla on hyvin koristeelliset ripsumaiset lehdet ja pihkaa tai poppelia muistuttava makea tuoksu. Royal Oak on melko pienikasvuinen lajike, jonka lehdet ovat aivan tahmeat tuoksuvasta eteerisestä öljystä. Ruusun ja sitruunan sekoitukselle tuoksuvan Attar of roses -lajikkeen menetin, kun ottamani pistokkaat eivät juurtuneetkaan. Kuvassa on tänään ottamiani pistokkaita Royal Oakista sekä kirkkaanpunakukkaisesta lajikkeesta, jonka saimme lahjaksi viime kesänä. Kaikki pelargoniat talvehtivat mielellään viileässä ja valoisassa. Meillä ne ovat talvehtineet yläkerrassa makuuhuoneen ikkunalla. Valitettavasti pelargoniat ovat melko sotkuisia kasveja - niistä ruskeutuu koko ajan lehtiä ja karisee roskaa, ne vaativat siivoamista ja nyppimistä talven mittaan. Siksipä haluaisin saada talvetuspaikan jonnekin muualle kuin asuintiloihin, niin että saisivat karistaa rauhassa ja keväällä voisi siivota koko sotkun kerralla ja siirtää kasvit suoraan kuistin ikkunalle. Saunakamari voisi olla hyvä paikka, mutta toistaiseksi siellä ei ole lämmitystä, eikä riittävää eristystä jotta raaskisimme pitää lämpöä yli 10 asteessa läpi talven. Tuoksupelakuun lehtiä voi käyttää mausteena leivonnaisissa ja hilloissa. Olen tehnyt niillä maustettua omenahyytelöä, josta tuli oikein hyvää. 

Corydalis elata - kiurunkannusristeymä

Kiurunkannusristeymä 'Blue Summit' on siro keskikesän kukkija, jolla on sykähdyttävän kirkkaansiniset kukat. Se on siro ja tuoreen vihreä kasvi, joka sopii puolivarjoiselle, hyvin läpäisevälle mutta ei kuivalle paikalle. On vain harvoja kasveja, jotka mielestäni tuoksuvat epämiellyttävältä. Yleensä pidän sellaisistakin tuoksuista - kuten poppelista ja virmajuuresta - joista useimmat eivät pidä. Selvästi pahalle haisee esimerkiksi seljapensaan lehdistö. Kiurunkannus 'Blue Summit' on hiukan sillä rajalla. Kukat tuoksuvat miellyttävän karvasmantelin ja pistävän polttoöljyn sekoitukselta. Näin ainakin läheltä haistettuna. Jotkin kasvien tuoksuaineet hapettuvat nopeasti ilmassa jolloin niiden tuoksukin voi muuttua. Läheltä haistettuna epämiellyttävä haju voi muuttua miellyttäväksi, kun se leviää puutarhan ilmassa. En ole saanut selville, tapahtuuko kiurunkannuksen erikoiselle, pistävälle tuoksulle samoin.

Ruukkuesikko

Tämän kevättalvisin marketeissa kausikasvina myytävän värikkään esikon oikea nimi lienee Primula vulgaris-ryhmä, tarhakääpiöesikot. Englannin kieli tuntee viehättävät nimet primrose ja cowslip. Jos olen oikein ymmärtänyt, cowslip on Primula veris, Suomessakin luonnonvarainen kevätesikko. Sen kukkien pitäisi tuoksua, mutta kummallista kyllä en ole koskaan tullut haistaneeksi. Tarhakääpiöesikot mennevät nimen primrose alle. Jos olette marketissa tai kukkakaupassa haistaneet eri värisiä kääpiöesikoita, olette ehkä huomanneet, että keltaiset tuoksuvat voimakkaimmin, mutta esimerkiksi siniset eivät lainkaan. Ostan aina vain tummankeltaisia, jotka tuoksuvat ihanasti. Kannattaa siis haistaa ennen kuin ostat! Kääpiöesikon tuoksu on kuin kevät itse. Hunajaisen makea, hiukan maitomainen, kuitenkin raikas. Se tuo mieleen vauvan tuoksun, tai pienen koiranpennun, joka on juuri latkinut hunajamaitoa. Lämmin keltainen väri taas muistuttaa kevätauringosta silloin kun pakkanen vielä paukkuu tai on pilvisen harmaata.

Reseda odora

 
Kylvän joka kevät kahta yksivuotista, hienoa tuoksukasvia, joita aika harva kuitenkaan tuntee: sarvileukoijaa ja resedaa. Molemmat kasvit ovat kaatuilevia ja hiukan rönttöisen näköisiä, joten ne täytyy kylvää muiden kasvien keskelle tai alle. Resedan tuoksu kantautuu lämpimänä päivänä tuulen mukana. Loppukesällä puutarhan eri kohdissa liikkuessa se sekoittuu milloin orientaalililjan, milloin hajuherneen, heliotroopin tai syysleimun tuoksuun. Reseda - sen tuoksu on aivan erityinen. Se on mahdollisimman kaukana kaikesta maailman pahasta - vaatimattoman ja unohdetun resedan viaton tuoksu.

Omenaruusu

Omenaruusu, Rosa rubiginosa, on puutarhoissa melko harvinainen ruusulaji. Taimia ei käytännössä ole saatavilla muualta kuin ulkomailta tai ruusuharrastajilta. Omenaruusua on käytetty aikoinaan paljon jaloruusujen perusrunkona, ja sitä perua sitä näkee toisinaan pihoilla ja kaupunkien istutuksissa. Ruusujen tuntijalle omenaruusun paljastaa usein tuoksu jo ennen kuin pensas tulee näköpiiriin. Omenaruusun karheat, tahmeapintaiset lehdet tuoksuvat voimakkaasti omenalta. Tuoksu on erityisen voimakas sateen jälkeen. Tyynellä, kostealla säällä sateen jälkeen yksi pensas tuoksuu koko pihalla. Tuoksu on hyvin raikas, kuin kesäsateen raikkaus itse, mintun ja omenan sekoitus. (Puolisoni ei ole aivan yhtä ihastunut kuin minä, ja hänen mielestään omenaruusu tuoksuu hammastahnalta.) Omenaruususta on joskus myynnissä Magnifica-lajiketta, joka on risteymä jonkin jaloruusun kanssa. Sekin tuoksuu hyvältä, mutta on varsin talvenarka. Itse lajikaan ei ole kovin talvenkestävä; se menestyy kunnolla vain eteläisimmässä Suomessa. Oksien paleltuminen ei kuitenkaan haittaa kovin paljon, sillä ruusu on erittäin nopeakasvuinen ja kasvattaa yhdessä kesässä kaksimetriset versot. Omenaruusu on kuivan ja köyhän maan ja paahteisen paikan kasvi. Märkään savimaahan tai varjoon sitä ei kannata istuttaa. Ei myöskään ihan kulkuväylien varrelle, sillä versoissa on erittäin häijyjä koukkumaisia piikkejä, jotka tarttuvat helposti vaatteisiin. Ruusua leikatessa tarvitaan paksut työkäsineet noiden piikkien vuoksi. Omenaruusun kukat ovat vaatimattomat, pienet ja vaaleanpunaiset. Mutta niistä muodostuvat runsaat, oranssit kiulukat koristavat pensasta läpi talven.

Primula alpicola

Primula alpicola on tiibetiläinen esikkolaji, jota ei ole yleisesti myynnissä. Ihastelimme tätä kukkivana Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa kesällä 2012 ja ostimme puutarhan myymälästä taimen mukaamme. Nimisäleessä tosin on kuva valkokukkaisesta muodosta, jolle oli annettu nimi 'Luna'. Tämä haalistuneen roosan värinenkin on kaunis. Kirjallisuuden perusteella Primula alpicola helpohko puutarhakasvina ja viihtyessään leviää siemenistä. Monien esikoiden kukat tuoksuvat ihanasti, ja niin tämänkin. Tuoksu on voimakkaan hunajainen ja kantautuu ilmassakin jonkin verran.

Lehtovirmajuuri

Tämän tuoksukasviblogin saa kunnian aloittaa luonnonkasvi, joka on minulle erityisen rakas. Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis) ja lehtovirmajuuri (Valeriana sambucina) ovat hyvin samankaltaisia, lähes koko Suomessa lehtoniityillä, tienvarsilla ja merenrannoilla kasvavia monivuotisia kasveja. Ne ovat ikivanhoja, voimakkaita rohdoskasveja, joita käytetään jossain määrin vielä nykyäänkin. Apteekista saa edelleen valeriaanatippoja ja valeriaanatabletteja, joilla on lievä mutta tieteellisesti todistettu rauhoittava vaikutus. Vaikuttavia aineita uutetaan juuresta, jossa on tyypillinen epämiellyttävä haju. Hajun haistaa helposti, jos raskii vetää virmajuuren maasta juurineen. Virmajuuren terttumaiset kukat, jotka ilmestyvät keskikesällä, sen sijaan tuoksuvat hyvältä, ainakin minun mielestäni. Tuoksu on kyllä aika erikoinen ja vaikeasti kuvailtava, se muistuttaa jonkin verran seljankukkaa. Myös kukkien väri on harvinainen Suomen luonnossa. Se on harmahtavan laventelimainen, hiukan kuin haalistunut syreeninkukka. Lapsuudenkotiini vievän tien varsilla ja lähistön rantaniityillä kasvoi paljon virmajuurta. Sen kukkien tarkastelu ja haistaminen tuo aina elävästi mieleen lapsuuden kesien tunnelman ja nuo ympäristöt. Näiltä seuduilta en ole löytänyt virmajuurta luonnosta, mutta olen tuonut sitä Pohjoisesta tänne puutarhaan, missä se onkin lähtenyt hyvin viihtymään.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

22.08 | 19:53

Kiva lukea tarinan Tommy ruusun syntymästä . Ostin nyt tämän ruusun Oulun taimistolta ja toivottavasti se viihtyy täällä Pohjanmaallakin .

...
21.06 | 20:08

Hei Raija, laitatko s-postia niin katsotaan pistokkaiden lähettämistä.

...
21.06 | 20:07

Hei Hilkka, olen hukannut s-postisi. Laittaisitko viestiä jpkrvi(at)yahoo.co.uk.

...
27.04 | 08:12

Hei Raija, ota yhteyttä s-postilla (jpkrvi(at)yahoo.co.uk) niin katsotaan, miten ja milloin voin toimittaa pistokkaan. T. Jukka

...
Tykkäät tästä sivusta