Harrastuskirjoista ja vähän muistakin

Äitini peri äskettäin kummitätinsä kuolinpesästä pienen kirjaston. Tänään olimme noutamassa loppuja tavaroita vainajan vapaa-ajanasuntona olleelta kotitilalta Päijänteen saaresta. Poimin talosta mukaani vielä muutaman kirjan. B. W. Heikelin, entisen valtionpomologin ja Lepaan puutarhakoulun opettajan kirjoittama hedelmä- ja marjakirja vuodelta 1919 on erittäin mielenkiintoinen. Siinä mm. esitellään pohjoisamerikkalaisia vadelmalajeja, joita myöhemmät suomalaiset puutarhakirjat eivät tunne. Kuten myös kanadalaisia siperianomenapuuristeymiä, joita oli otettu kasvamaan Lepaalle, mutta joista en ole nähnyt mitään mainintaa myöhemmissä lähteissä. Hän mainitsee myös tällaisen venäjänkarjalaisen löytöpuun nimeltään Käkisalmen talousomena. Lieneekö sitä enää olemassa.

Seuraan onneksi Facebookissa Dame Edna -sivustoa, jonne tuli keväällä mainos Dame Ednan/Barry Humphriesin jäähyväiskiertueesta Britanniassa. Olen 1980-luvulta saakka ollut DE-fani, joten päätin saman tien, että tämä on nähtävä. Yksi Cardiffin esityksistä ensi syksynä sopi parhaiten aikatauluihimme, joten ostin liput sinne. Tuleepa samalla nähtyä hiukan Walesia, jossa en ole koskaan käynyt. Puolisoni kyllä monesti. Dame Edna -hahmo on kaikille tuttu, mutta näyttelijä Barry Humphriesista en tiedä juuri mitään. Niinpä etsin Amazonista tämän omaelämäkertakirjan korjatakseni tilanteen. Saa nähdä onko kesän aikana sen vertaa joutoaikaa, että ehdin lukea sen.

Hupaisa kirjanselkämyskaksikko veljen appivanhempien kirjahyllyssä. Olen koulutukseltani luonnontieteilijä (Naturforscher), ja tämä vetosi huumorintajuni nörttipuoleen. :)

Ostin joskus taannoin puoliskolle lahjaksi fyysikko Kari Enqvistin kirjan Vien rucolan takaisin. Toki luin sen itse ensin. Heti ensimmäisistä sivuista lähtien tunsin suurta hengenheimolaisuutta Enqvistin kanssa. Monia kiinnostavia maailmankuvallisia ja minäkäsitykseen liittyviä huomioita koin omikseni. Esimerkiksi oman luonnontieteellisen marginaalialani edustajien ja yhteiskunnassa mykistävän suuren humanistienemmistön mielenliikkeiden eroavaisuudet.

”Humanistisessa eetoksessa on jotain hentoa ja eteeristä. Se saa luonnontieteilijän helposti epäilemään, että nämä ihmiset eivät sittenkään ole aivan tosissaan. Luulen, että ongelma on kuitenkin minun päässäni: en kykene täysin ymmärtämään, millaista on olla humanisti. Ymmärtämättömyyteni paljastaa henkisen poroporvarillisuuteni. Luonnontieteiden olemuksessa on näet jotain keskiluokkaista siitä huolimatta, että niitä piiskaavat eteenpäin älyllisen seikkailun turbulentit lait.”

Enqvist kertoo olevansa syntyisin vaatimattomasta alemman keskiluokan perheestä, joka hiljalleen kitkutellen nousi ylöspäin sosiaalisia askelmia. Itse hän on siis päätynyt maineikkaaksi tiedemieheksi ja professoriksi ja siten tavallaan sosiaaliselle huipulle. 

“Vasta keski-iän kynnyksellä olen ymmärtänyt olla kateellinen niille, joiden lapsuus ja nuoruus on vietetty professorisetien ja kirjailijatätien ympäröimänä. ... Vain ankara ponnistelu nostaa toiset lähtökuoppiin, joihin toiset asetetaan kuin luonnostaan.”

Enqvist kertoo tehneenä lapsena kemiallisia kokeita, niin kuin kai monet, jotka ovat kiinnostuneita luonnontieteistä (ja miksei muutkin). "Viattomista lasten kemistileikeistä nämä wanna be –luonnontieteilijöiden kokeet erottaa se, että ne saattavat olla oikeasti vaaraksi", kirjoittaa Enqvist. Tismalleen. Olen itse loputtoman kiitollinen siitä, että minulla itselläni on vielä silmät tallella...

”Jokaisen nuoren elämässä koittaa kerran päivä, jolloin hän huomaa olevansa tietorikkaampi tai taitavampi kuin siihen saakka jatkuvasti niskan päällä olleet aikuiset. Tämä kokemus ei kuitenkaan herättänyt minussa voitonriemua vaan pikemminkin melankoliaa… Näinkö vähäinen on maailman tieto ja vajavainen ihmisen ymmärrys, tuumiskelin.”

"Kesä 1935 oli suloinen, kauniin elämän kesä. Ympärillä oli Arimaan kiehtova luonto. Minusta oli tullut kirjailija; kirjailijamaineen mukana olin saanut itsetuntoa. Minulla oli kustantaja - ilman kustantajaa kirjailija on orpo, yksin koko maailmaa vastaan. Pikkupoikani oli kolmivuotias, valloittava. Hän ja äitini olivat aina lähelläni. He tarvitsivat minua ja työtäni; minä olin tärkeä näille ihmisille joita rakastin - tästä kaikesta olin onnellinen."

Uusimmat kommentit

26.06 | 17:07

Kiitos vastauksesta! Ja kiitos että on mahdollista tulla tutustumaan puutarhaanne toisella kertaa!

...
25.06 | 13:43

Hei Päivi, Valitettavasti emme ole mukana tänä vuonna, koska olemme matkoilla. Sopimuksen mukaan voi tulla käymään muulloin. Meilaa jpkrvi(at)yahoo.co.uk

...
25.06 | 13:01

Upeita kuvia ja ihastuttavia runoja! Runo kuolemasta sykähdytti ja määritelmä puutarhasta "as an autobiography " liikutti. Kiitos.

...
25.06 | 12:26

Hei, onko puutarhanne mukana avoimet puutarhat-tapahtumassa tänä vuonna?

...