Harrastuskirjoista ja vähän muistakin

Olen aina tuntenut sympatiaa Anna-Leena Härköstä kohtaan - en niinkään hänen kirjallisen tuotantonsa vuoksi vaan persoonan. Hänhän on sekä näyttelijänä että yksityishenkilönä ollut melko paljon julkisuudessa. Eräs asia, josta pidän Härkösessä on hänen suorapuheisuutensa ja verbaalinen taitonsa. Pidin myös romaanista Ei kiitos (Otava 2008), jossa Härkönen pääsee esittämään tuota suorapuheisuutta estoitta. Romaani on sangen ilkeä ja pessimistinen tunnelmaltaan. Talvella 2014 ensi-iltansa saanut elokuvaversio on paljon valoisampi ja humoristisempi sekä kauniisti kuvattu ja lavastettu. Pidin myös siitä. Alla joitakin herkullisia lainauksia kirjasta.

“Minä olen olen ratkaisukeskeinen ihminen. Jos joku valittaa minulle huonoa oloaan, alan keksiä keinoja, joilla parantaa hänet. Unohdan säännöllisesti, että kaikki eivä tahdo parantua. He tahtovat valittaa.”

“Miehet ja heidän poistuvat selkänsä. Aina he lähtevät kesken kaiken pois, aina he hylkäävät. He eivät vaadi mitään elämältä. He eivät viitsi tehdä muutoksia, eivät ota riskejä, eivät halua mitään, mikä veisi liikaa energiaa. Näen heidät pelkkänä roskajoukkona, jota ei voi enää millään takoa yhteiskuntakelpoiseksi.”

“Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä.”

“Minua pelottaa ainoastaan yksi asia: Entä jos tässä nimenomaisessa konvehdissa ei ole sisusta?”

” (vaimo) Mitä sä toivot tältä elämältä, mitä sä tarttisit että sä olisit onnellinen? - (mies) En mä tiiä. En mitään erityistä.”

“Sitähän sanotaan, että ei voi antaa sellaista mitä itse ei ole saanut. Minä olen toista mieltä. Juuri sitä voi antaa mitä ei ole itse saanut.”

 

Eräs idolini, edesmennyt (1915-2008) amerikkalainen lastenkirjailija ja kuvittaja Tasha Tudor kertoo kirjassa The private world of Tasha Tudor (1992), että hänen perheensä keksi aikoinaan yhdessä tuttavaperheen kanssa oman uskonnon nimeltään Stillwater (suvanto). Siinä ”uskonnossa” Tasha itse oli haltiatar, ja siihen kuuluivat suuret juhannusjuhlat. Hän kertoo: It didn’t amount to much religion except for a good dance and lots of delicious things to eat… Stillwater believers are very hedonistic. Life is to be enjoyed, not saddled with. Do you know that lovely quotation from Fra Giovanni? He was an old monk from away back who wrote to his patron: “The gloom of the world is but a shadow; behind it, yet within our reach is joy. Take joy.”