Harrastuskirjoista ja vähän muistakin

Sune ja Stina Jonsson: Örtabok (1979)

Sain kuuden-seitsemän ikävuoden tienoilla syntymäpäivälahjaksi kirjan, jolla on sittemmin ollut suuri vaikutus ajatusmaailmaani. Sain kirjan isäni sedältä Veikolta (tunnettiin paremmin Jussana) ja hänen elämänkumppaniltaan Raunilta. Molemmat ovat kuolleet kauan sitten.
Sain heiltä lahjaksi tuon hienon kirjan, johon on en aluksi ollut ollenkaan tyytyväinen. Muistan kiukutelleeni asiasta äidille. Olin toivonut perinteistä kasviota, mutta he olivat ostaneet teoksen nimeltään Yrttikirja (alkup. Örtabok, Sune ja Stina Jonsson, 1979). Siinä ei ollut järjestelmällisiä kuvauksia kasveista, vaan pitkiä selostuksia kasvien lääkintäkäytöstä ja kulttuurihistoriasta. Aivan liian vaikeaa sen ikäiselle lapselle. Hiukan kasvettuani rupesin kuitenkin lukemaan Yrttikirjaa, ja yläasteikäisenä olin jo perin kiinnostunut kasvien kulttuurihistoriasta ja kasvikemiasta. Yrttikirjassa on runsaasti viittauksia kaunokirjallisuuteen (mm. Pessi ja Illusia) ja runouteen. Tunnelmalliset, romantisoivat kuvaukset kasvien kasvuympäristöistä ja entisaikojen hyötykäytöstä ovat tenhoavia; palaan lukemaan niitä uudelleen ja uudelleen. Erityinen kiintymykseni esimerkiksi virmajuureen eli valeriaanaan, vahvaan lääkekasviin joka on vieläkin käytössä, juurtanee osin Yrttikirjaan. Yksi hienoimpia tekstejä Yrttikirjassa on kuvaus vehkasta eli kallasta, aika yleisestä suo- ja vesikasvista:

“Vehka on kuolevien lampien kukka, umpeenkuroutuvien allikoiden valkoinen surunvalitus, sammaloituvien ja hyttysiä synnyttävien happamien suohautojen lilja. Vehka, korpien kalla, vie ajatukset uponneiden hirvien yllä kaartuviin varjoisiin suoheiniin, kadonneisiin muuraintenpoimijoihin, selittämättömällä tavalla hävinneisiin paimeniin ja kansan mielikuvituksen luomiin myytteihin.”

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

tänään | 10:09

Totta, se leviää villisti. Pitäisi keksiä jotain kivaa käyttöä kukalle ennenkuin siemenet kypsyy.

...
tänään | 10:02

Hei, Jarmann. Hauskaa että löysit Kielometsän. Hyvänheikinsavikan ainoa huono puoli on, että se leviää vähän liikaakin, jos pääsee siementämään. Yst. Jukka

...
tänään | 09:52

Kiitos että kirjoitit hyvänheikinsavikasta. Se on ihana aikainen monivuotinen helppo kasvi. Nokkosen jälkeen ravinteikkain kasvimme. Lisää ohjeita toivoisin.

...
tänään | 09:47

Olen hukannut taannoin käyttämäni ohjeen hyvänheikinsavikkapaistokseen. Martat.fi:ssä sen jaoin, mutta keskustelupalstaa ei enää ole. Pestoreseptiäsi kokeilen.

...
Tykkäät tästä sivusta