Siperiantee, mongoliantee, badanov, chagirsky. Tällaista siperialaista perinnejuomaa voi valmistaa herttavuorenkilven (Bergenia cordifolia) lehdistä. Vuorenkilpi on koristekasvina hyvin yleinen Suomessa, ja olen vuosien varrella lukenut jostain lähteestä melkein kaikkien mahdollisten ja mahdottomien kasvien hyöty- tai lääkintäominaisuuksista, mutta tämä vuorenkilpitee tuli vastaan aivan hiljattain saksalaisen Rühlemans Kräuter und Duftpflanzen -taimiston luettelossa. Tuossa värikkäästi kuvitetussa ja erittäin informaatiopitoisessa luettelossa on kasvikuvausten ja myyntitietojen lisäksi paljon vinkkejä mauste-, yrtti- ja vihanneskasvien käytöstä. Etsiessäni lisää tietoa aiheesta löysin tällaisen tanskalaisen blogin, jossa on mongolianteen lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista hyötykasvitietoutta. Olen koonnut paljon erilaisia luonnonkasveja teeaineksiksi jo lapsesta lähtien (asiasta kiinnostuneiden tätien, enojen ja muiden ihmisten ystävällisellä opastuksella lapsena) ja myös fermentoinut (käyttänyt) niitä. Vuorenkilpiteen erikoisuus on, että siihen käytetään luontaisesti fermentoituneet/kuivuneet lehdet, eli ne ruskeutuneet, joita keväisin siivotaan pois kasvustojen alta. Nyt heti lumenlähdön jälkeen on oivallinen aika kerätä lehtiä. Keräsin kokeeksi kymmenkunta lehteä ja pesin niitä huolellisesti vaihtaen vettä viisi kertaa. Multaa ja roskaa irtosi paljon. Pesun jälkeen kuivasin lehdet kokonaisina tavallisessa kasvikuivurissa. Ne olisi voinut ennen kuivaamista myös kääriä rullalle ja leikata saksilla suikaleiksi. Tällöin ei tarvitsisi murskata kuivia lehtiä, jotka menevät helposti liiankin hienoksi jauheeksi (teesiivilää ajatellen). No kuitenkin, kuivuminen tapahtui nopeasti, ja pääsin pian keittämään ensimmäisen kupposen. Murskasin yhden pienehkön lehden teesiivilään, kaadoin päälle kolmisen desilitraa kiehuvaa vettä ja annoin hautua pari minuuttia. Juoma oli hyvin miellyttävän makuista, hiukan tanniinista kuten oikea tee. Tässäpä olisi suositulle rooibokselle korvike, jota olisi helppoa viljellä kotimaassa. Samasta pellosta saisi leikkokukiksi näyttäviä kukintoja; olen varma, että ne menisivät kaupaksi floristeille.

Pari kuukautta sitten löysimme erään roskalaatikon vierestä kaksi kaunista ja hyväkuntoista koivupuista tuolia. Poimimme ne tietenkin mukaamme, sillä tarvitsemme kauniimmat tuolit sekä pianon että makuuhuoneen kirjoituspöydän eteen. Meillä on makuuhuoneessa Tapettitalon kanerva-aiheinen, vihreäpohjainen tapetti. Valitsimme jo aikaisemmin makuuhuoneeseen tapetin pohjavärin kanssa lähes identtisen vihreän sävyn huonekalumaaliksi, ja sillä maalattiin nyt toinen noista tuoleista. Istuinosaan löysimme Hämeenlinnasta kangaskaupasta sopivan koristekuvioisen kankaan, joten istuinosakin saatiin verhoiltua uudelleen. Toisen tuolin aiomme maalata tummanvihreäksi, alakerran kamariin sijoitetun kulmakaapin väriseksi, ja tuoli tulee siis kamariin pianon eteen. Sama verhoilukangas käy myös tummanvihreän kanssa.

Lauantaina paisteli aurinko hiukan, mutta aika kolea ja pilvinen on viikonloppu ollut, ei oikein keväinen vielä. Mutta älkäämme antako sen häiritä puutarhasesongin aloitusta: Tänä viikonloppuna alkoi meillä kevätkylvö- ja esikasvatuskausi. Kävimme lauantaina ostamassa uuden lukkopesän ulko-oven rikki menneen tilalle ja samalla teimme hiukan puutarhaostoksia. Ostin auringonkukan ja tuoksuherneen siemeniä ja joitakin kukkasipuleita. Olen varmaankin kehunut jo OT-liljoja, joita myös hassulla nimellä puuliljat myydään. Kodin Terrassa oli myynnissä kolmea tai neljää lajiketta niitä. Aika surkean pieniä sipuleita, mutta myös halpoja, joten ostin 6 kpl Altari-lajiketta, jolla on kaksiväriset puna-valkoiset kukat. Monena vuonna niitä katsottuani ostin nyt myös lukinliljan (Hymenocallis) sipulin. Se on ruukkukasvi, jolla on valkoiset, tuoksuvat kukat. Se tarvitsee talvilevon viileässä, joten uskon, että se viihtyy hyvin meillä. Kolmas ostos oli jaloleinikki, kausikasvi, jota myydään joskus ruukuissa kukkivana. Sitä voidaan pitää vähän vulgäärinä kasvina, mutta ei se mitään, päätimme silti ostaa pussillisen valkokukkaisen lajikkeen juurakoita. Istutin ne vaaleanvihreään ulkoruukkuun; uskon että siitä tulee kaunis istutus, jos onnistuvat. Kylvin myös joitakin siemeniä: mm. tuoksuherneen matalakasvuista Sugar'n Spice -lajiketta ja hullukaalin (Hyoscyamus niger) siemeniä, jotka unohtuivat vuosi sitten kylvämättä. 

Chiltern Seeds on firma, josta ensimmäisen kerran tilasin siemeniä ulkomailta. Se taisi olla vuonna 2003. Luettelo on edelleen samannäköinen, ilman värikuvia mutta persoonallisilla esittelyteksteillä varustettu. Vuosien tauon jälkeen tilasin viime vuonna Chiltern Seedsistä, koristeraparperi 'Cally Giant'in siemeniä.  

Englannista tilaamieni ruusujen istuttamisen lisäksi puuhailin lauhana joulukuun 20. päivänä mistelin kanssa. Mistelinoksia saa toisinaan kukkakaupoista joulun alla. Ostin omani Helsingin Kalliossa sijaitsevasta Syväsen kukasta. Oksat eivät meillä tulleet joulukoristeeksi (mistä puolisoni oli pahoillaan), vaan poimin niistä marjat kylvettäväksi ulos puiden oksille. Misteliähän kasvaa luonnonvaraisena (tai ehkä ihmisen levittämänä) niinkin lähellä kuin Tukholman ja Mälarenin seuduilla Ruotsissa. Sen menestyminen Etelä-Suomessa ei liene mahdotonta, mutta en tiedä ainuttakaan isoa yksilöä Suomessa. Harrastajat ovat kyllä vuosia kylväneet toiveikkaina siemeniä ja jotkut ovat saaneet niitä itämäänkin. Mistelin alkukehitys on hyvin hidasta ja itävyys huono, joten kärsivällisyyttä tarvitaan, jos haluaa saada mistelin kasvamaan puutarhassaan. Olen vuosien varrella monta kertaa kylvänyt mistelin siemeniä lähinnä omenapuihin tontillamme, mutta yhtään mistelikasvia ei ole syntynyt. Ehkä ne eivät ole edes itäneet, tai ehkä pikkuruiset alut eivät ole kestäneet talvipakkasia. No, nyt tein taas uuden yrityksen. Marjoja oli viitisenkymmentä, ja "kylvin" ne littaamalla sormella oksanhaaroihin tai koloihin. Siementä ympäröi sitkeä liimamainen hedelmäliha, jonka avulla siemen pyrkii tarttumaan niin puunrunkoon, sormeen kuin luonnossa linnun nokkaankin. Marjat on parasta liiskata enintään pari vuotta vanhoihin oksiin, joiden kuori on vielä ohuehko. Misteli voi kasvaa monilla lehtipuulajeilla, mm. vaahteralla, saarnella, poppelilla ja tammella. Esiintyypä Keski-Euroopan vuoristoissa havupuillakin loisiva alalaji. Omenapuu on mieluisa isäntäkasvi, joten kylvin siemeniä kolmeen eri omenapuuhun tontillamme. Lisäksi kylvin pieneen päärynäpuuhun ja ruukussa kasvavaan omenan perusrunkoon, jonka aion talvettaa kellarissa. Ruotsissa kuulemma myydään omenapuita, joihin on valmiiksi kylvetty misteli. Voit lukea lisää mistelin kasvattamisesta esimerkiksi täältä.

Uusimmat kommentit

26.06 | 17:07

Kiitos vastauksesta! Ja kiitos että on mahdollista tulla tutustumaan puutarhaanne toisella kertaa!

...
25.06 | 13:43

Hei Päivi, Valitettavasti emme ole mukana tänä vuonna, koska olemme matkoilla. Sopimuksen mukaan voi tulla käymään muulloin. Meilaa jpkrvi(at)yahoo.co.uk

...
25.06 | 13:01

Upeita kuvia ja ihastuttavia runoja! Runo kuolemasta sykähdytti ja määritelmä puutarhasta "as an autobiography " liikutti. Kiitos.

...
25.06 | 12:26

Hei, onko puutarhanne mukana avoimet puutarhat-tapahtumassa tänä vuonna?

...