Ensimmäisen kerran vuosikymmeniä kestäneen puutarhaharrastukseni aikana kylvin kevättalvella saniaisten itiöitä. Niitä onkin mielenkiintoista seurata. Pölymäiset itiöt ripotellaan mullan pinnalle ja kylvös pidetään korkeassa ilmankosteudessa, esim. muovipussissa. Voi kestää kuukausia ennen kuin tapahtuu mitään. Lopulta mullan pinnalle ilmestyy hentoa sammalen näköistä viherrystä, joka on nimeltään alkeisvarsikko. Alkeisvarsikossa syntyy munasoluja ja siittiöitä (kyllä, kasveillakin on niitä), jotka yhtyvät, ja sitten vasta lähtee kehittymään varsinainen taimi. Jokaisesta tuollaisesta vihreästä rykelmästä pitäisi lähteä kasvamaan lehti kohtapuoliin. Saniaiset ovat hienoja ja monipuolisia myös puutarhakasveina, eivätkä sopivaan paikkaan istutettuina vaadi oikeastaan mitään hoitoa.

Keittiön ruokakomerossa on ollut pari vuotta koskemattomana purkillinen kuivaamaani mansikkaminttua (jokin minttulajike, jossa on mansikkamainen tuoksuvivahde). Tänään vähän kurkkukipuisena teki mieli kuumaa juotavaa, joten keitin pannullisen teetä tuosta mintusta. Se oli valtavan hyvää! Olin lapsena kova keräämään ja kuivaamaan yrtti- ja teekasveja luonnosta. Innostus ja opastus taisi tulla pääasiassa mummolan tädeiltä ja enoilta, jotka olivat ja ovat hyvin valistuneita luonnontuotteiden käytössä.

Jo ennen kuin remontoimme lasiverannan talvilämpimäksi hankin valmiiksi kaksi ruukkuruusua siinä kasvatettavaksi: yksi niistä on hieno englantilainen teeruusu Lady Hillingdon vuodelta 1910. Se on melko pieni (alle metri) ja sirokasvuinen ruusu, joka avaa yksittäisiä kukkia keväästä myöhään syksyyn. Kukat ovat lämpimän aprikoosinkeltaisia ja niissä on aito, hiukan pistävä (fenolinen) teeruusun tuoksu. Tilasin taimen englannista kuuluisasta Peter Bealesin taimistosta. Paljasjuuristen ruusuntaimien tilaaminen talviaikaan ulkomailta on halpaa ja helppoa, suosittelen kokeilemaan.

Pistäydyimme Riihimäellä halpakaupassa hakemassa nimisäleitä (ei ollut) ja kevään ensimmäisen erän puutarhamultasäkkejä (Nytkö se jo alkaa!, totesi puolisoni.) Heti sisäänkäynnin jälkeen oli vastassa iso hyllyllinen erilaisia kesäkukkien, perennojen ja hyötykasvien juurakoita ja sipuleita. Ei mitään ihan tavanomaisimpia bulkkituotteita - meihin iski jopa pieni hysteria tutkiessamme hyllyä! Ehkä erikoisin tuote olivat punaherukan ja karviaisen pistokastaimet turpeen seassa muovipusseissa. Ostin Captivator-karviaisen tarkistettuani, että tikussa on eläviä silmuja ja jonkinlaiset juuret. Raparperia oli kahta erilaista. Olen etsiskellyt punavartista Red Champagne -lajiketta, ja tässä oli nyt juurakoita. Raparperin juurakot ovat usein kuolleita tällä tavoin myytäessä, joten kannattaa tutkia pussi huolella. Siinä oli myös pari sykähdyttävän näköistä, meille ennestään aivan tuntematonta perennalajiketta: mm. kuunlilja 'White Feather', päivänlilja ''Lacy Doily', saksankurjenmiekka 'Batik' ja syysleimu 'Cool Water'. Ostin myös pussillisen keltaisen freesian sipuleita. Niitä on yleisesti myynnissä ja rakastan freesian tuoksua, mutta en ole koskaan kasvattanut niitä itse. No, tiedämme hyvin, että halpakaupasta ostetut ulkomaiset kukkasipulit ja juurakot voivat olla kaikkea muuta kuin mitä pussissa lukee. Niitä ostaa aina omalla vastuulla, eikä kannata olla pettynyt, jos juurakosta kasvaakin jokin aivan muu lajike, jopa aivan muu kasvilaji. Kuivassa turpeessa myytävät juurakot kannattaa ostaa mahdollisimman aikaisin ja istuttaa heti ruukkuun, ennen kuin kuivuvat hengettömiksi. Sitten karaisu ja aluksi suojaus suoralta auringonpaisteelta ulos istuttamisen jälkeen alkukesällä. 

Omenapuiden jalontaminen (tai varrentaminen, kuten ennen sanottiin) on aika helppoa kotipuutarhurillekin kirjoista tai netistä löytyvien ohjeiden avulla. Myös päärynä on lähes yhtä helppo, luumu ja kirsikat hiukan vaikeampia. Erityisen helppoa on omenan latvusjalontaminen oman pihan puuhun. Meillä on viitisen vuotta sitten istutettu Vuokko-omena, joka on vähemmän onnistuneita suomalaisista omenajalosteista ruvenarkuutensa vuoksi. Hedelmät ovat kyllä hyvänmakuisia, mutta suurin osa pilaantuu joka kesä omenaruven vuoksi. Hyvää puuta jo isoksi kasvaneine juuristoineen ei tarvitse kaataa pois, vaan lajikkeen voi muutta paremmaksi latvusjalontamalla. Saman tien voi tehdä "perhepuun" eli jalontaa vaikka joka oksaan eri lajikkeen. Tähän puuhun olen jo vuosia sitten jalontanut yhden oksan virolaista Kuldrenett-lajiketta, jonka herkullisia hedelmiä maistoin entisen työtoverin tuliaisina. Pyysin jalonnusoksia ja hän toi niitä Virosta. Nyt hävitin loputkin alkuperäiset oksat ja jalonsin neljää muuta lajiketta tilalle. Maaliskuun puoliväli on ehkä hiukan liian aikainen ajankohta jalontamiselle, koska vielä voi tulla kovia yöpakkasia. Mutta toisaalta puutarhan vuotuisia töitä on pakko yrittää jakaa vähemmän kiireisille vuodenajoille kuten kevättalvelle. Jos haluat omaan puutarhaasi jonkin hyvän omenalajikkeen vaikka naapurin puutarhasta, mutta sinulla ei ole tilaa istuttaa kokonaan uutta puuta (tai taimia ei ole saatavilla), pyydä muutama oksa ja kokeile latvusjalontamista! Opastusta löytyy netistä yllin kyllin.