Luostaripuutarhan alku

Olen jo vuosia haaveillut pienestä rohdos- ja maustekasvipuutarhasta keskiajan luostareiden tyyliin. Monivuotisia maustekasveja ja yrttejä meillä kasvaa jo kasvimaan yhteydessä. Tähän uuteen puutarhaan haluan kuitenkin nimenomaan lääke- ja rohdoskasveja ja muita kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia viljelykasveja. Emme toki aio käyttää kasveja lääkkeenä, mutta olen ollut jo kauan kiinnostunut lääkekasvien historiasta ja kulttuurihistoriasta sekä kasvikemiasta. Pontimena kiinnostukselle oli varmaankin alunperin lapsena lahjaksi saamani yrttikirja. Tontillamme ei ole tilaa rakentaa tasamaalle säännöllistä ruudukkomaista tarhaa, joten piti keksiä muu ratkaisu. Päädyin hyödyntämään takapihaa, joka myllättiin aikoinaan viemäröinnin rakentamisen yhteydessä kivi- ja sorakentäksi,  jonka maisemointi ja rakentaminen on ollut työlästä ja edelleen kesken. Takapiha on hyvin aurinkoinen ja suojainen paikka, mutta olemattoman multakerroksen vuoksi sinne ei voi istuttaa kovin vaateliaita kasveja. Peitin ruohoa ja rikkaruohoa pyöreähköltä noin kahden neliömetrin alalta. Ladoin aika isoista luonnonkivistä reunuksen, jonka sisään voin levittää multaa. Sekoitin kasvualustan säkkimullasta, hiekasta ja vähästä savimullasta. Levitettyäni mullan jaoin istutusalueen vielä pienempiin osiin pienillä kivillä. Nyt alkuun tähän ryhmään tulivat Iris germanica var. florentina (firenzeniiris), Scopolia carniolica (skopolia), Mandragona officinalis (mandrake), Vincetoxicum hirundaria (käärmeenpistonyrtti) ja rosmariini 'Salem'. Firenzeniiris on jo keskiajalla Välimeren alueella tunnettu viljelykasvi, jonka kuivattu juurakko tunnetaan nimellä orrisjuuri. Sitä käytetään mm. parfyymeissa pohjatuoksuna. Skopolia on minulle uusi tuttavuus, jonka löysin Pienestä taimipuodista Helsingin Viikissä. Se on vanha lääkekasvi, jota on kasvatettu vanhastaan Suomessakin, ja se on monin paikoin villiintynyt Etelä-Suomessa; se on peräti Kustavin kunnan nimikkokukka. Skopoliassa on samantyyppisiä alkaloideja kuin belladonnassa. Niillä on käyttöä vielä nykyajankin lääketieteessä. Mandrake eli alruuna, joka on nykyajan lapsille ja aikuisille tullut tutuksi Harry Potter -tarinoista, on tarunhohtoinen noita- ja rohdoskasvi, joka on kotoisin Välimeren alueelta ja Lähi-Idästä. Inkvisitio tulkitsi alruunan hallussapitäjän noidaksi tai velhoksi. Tunnetuin teloitettu, jonka syytelistalla alruunan hallussapito on mainittu, lienee Jeanne d'Arc. Mandrakesta on olemassa kaksi muotoa: keväällä ja syksyllä kukkiva. Minun Saksasta tilaamani taimi on keväällä kukkiva muoto, jonka pitäisi olla näistä kahdesta talvenkestävämpi. Käärmeenpistonyrtti on myös vanhan rohdoskasvi, joka kuuluu Suomen luonnonvaraiseen kasvistoon, lähinnä merenrannoilla. Sen hyvin myrkyllistä juurakkoa on käytetty lääkkeenä nimillä Radix vincetoxi tai Radix hirundinariae. Niin latinankielinen (Vincetoxicum, ’myrkynvoittaja’) kuin suomenkielinenkin nimi viittaavat siihen, että kasvia on käytetty vastamyrkkynä mm. käärmeenpuremiin. Kun satun löytämään lisää kiinnostavia kasveja, aion hiljalleen laajentaa luostaripuutarhaani latomalla kivistä lisää istutusaluetta.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

tänään | 10:09

Totta, se leviää villisti. Pitäisi keksiä jotain kivaa käyttöä kukalle ennenkuin siemenet kypsyy.

...
tänään | 10:02

Hei, Jarmann. Hauskaa että löysit Kielometsän. Hyvänheikinsavikan ainoa huono puoli on, että se leviää vähän liikaakin, jos pääsee siementämään. Yst. Jukka

...
tänään | 09:52

Kiitos että kirjoitit hyvänheikinsavikasta. Se on ihana aikainen monivuotinen helppo kasvi. Nokkosen jälkeen ravinteikkain kasvimme. Lisää ohjeita toivoisin.

...
tänään | 09:47

Olen hukannut taannoin käyttämäni ohjeen hyvänheikinsavikkapaistokseen. Martat.fi:ssä sen jaoin, mutta keskustelupalstaa ei enää ole. Pestoreseptiäsi kokeilen.

...
Tykkäät tästä sivusta