Omaa siideriä, sitä jota tein syyskuussa vaivalloisesti puristamastamme 15 litrasta omenamehua, on nyt maisteltu muutaman kerran. Vähimmäiskypsymisaika pulloissa on kolmisen kuukautta, ja maun pitäisi parantua siitäkin eteenpäin. Joskus tällaisessa elävässä siiderissä (hiivaa ei ole tapettu sulfiitilla) tapahtuu varastoinnin aikana bakteerien avulla omenahappokäymistä, joka makeuttaa siideriä. Muutoin tämä juoma on rutikuivaa, sillä halusimme hiilihappoista siideriä ilman makeutusaineita. Pullotuksen yhteydessä lisäsin siis vain pienen määrän sokeria, joka on tuottanut pulloissa sopivasti hiilidioksidia. No entäpä maku? Uudenvuodenjuhlien vieraat kehuivat siideriä (olisivatko he voineet muuta tehdä...) mukavan tuoreen omenaiseksi maultaan. Sitä se kyllä on. Mielestäni maku on hiukan ohut ja vetinen verrattuna ranskalaisiin ja englantilaisiin laatusiidereihin. Niiden valmistajilla taitaa olla hiukan enemmän kokemusta ja oikeita siideriomenalajikkeita käytössään, joten todetaan nyt loppukaneettina, että tämä ensimmäinen vuosikerta Kielometsän omenaista on todella positiivinen yllätys. Mielenkiintoista nähdä, miten maku vielä kehittyy pulloissa. (Jostain syystä tämä siiderinpano tuntuu minusta hobittien hommalta.)