Ostin kymmenkunta vuotta sitten muistaakseni Tahvosten taimiston tuottaman mustaseljan taimen. Pensas on osoittautunut erittäin talvenkestäväksi. Mikään muu monista kokeilemistani mustaseljoista (mm. puutarhamyymälöissä toisinaan myytävät punalehtiset lajikkeet) ei ole ollut riittävän kestävä, ja olen poistanut ne pian. "Tahvosten selja" kesti -36 astetta eräänä talvena, jona esimerkiksi vieressä kasvanut Pohjantähti-köynnösruusu paleltui pahoin. Pensas on nykyisessä paikassaan liiterin nurkalla kasvanut komeisiin mittoihin ja huitelee jo katonharjan korkeudella. Olen monena kesänä korjannut runsaan kukkasadon ja tehnyt herkullista seljankukkamehua. Kerran, kun vanhempani olivat käymässä, tein seljapannukakkuja. (Se tehdään sillä tavalla, että kukintoja kastetaan lettutaikinaan ja paistetaan pannulla rapeiksi. Pannukakut kastetaan sokeriin ja syödään varresta pitämällä.) Olen juurruttanut monena kesänä pistokkaita ja jakanut tätä hienoa pensasta muillekin. Olen istuttanut sitä myös vanhempieni pihalle Länsi-Lappiin, ja se on menestynyt hyvin. Aivan äskettäin puutarha-alalla työskentelevä tuttavani kertoi puutarhasivusto Klorofyllissä, että hän oli kuullut Tahvosten omistajalta itseltään, että mustaseljasta tehtiin aikoinaan siemenkylvö peltoon, ja siitä syntyneet taimet päätyivät myyntiin. Sen koommin siemenlisäystä ei ole uusittu, eikä tätä alkuperää olevaa mustaseljaa sitne ilmeisesti ole enää myynnissä. Tuttavani kehotti antamaan tälle pensaalle jokin nimen, koska se saattaa olla ainutlaatuinen siemenkylvöstä syntynyt taimi, joka sattui päätymään meille ja osoittautui erittäin kestäväksi. Keksimme nimen 'Maija' puolisoni vuonna 2003 edesmenneen siskon muistoksi. Maija ei koskaan ehtinyt maistaa meidän seljankukkamehuamme, mutta tämä meille rakas kasvi muistuttaa hänestä.