Pidämme kovasti karviaisista ja olemme keränneet puutarhaamme jonkin verran lajikkeita yleisimpien Lepaan punaisen ja Hinnonmäen keltaisen lisäksi. Pari vuotta sitten teimme hauskan löydön Oulujoen taimistosta: vanha Lepaalla jalostettu härmänkestävä lajike Pellervo. Tai siis taimiston omistaja Matti Kulju oli saanut lisäysmateriaalia muistaakseni Kuhmosta löytyneestä pensaasta, joka sopi kuvaukseen Pellervo-lajikkeesta. Varmuutta lajikkeesta ei siis ole. Joka tapauksessa Pellervon marjat ovat, pienehköt, sileät, vihreät ja hyvin makeat. Toivottavasti joku muukin taimisto rupeaisi lisäämään tätä kantaa, vallankin kun se on kestävä Kuhmossa asti. Lähes kymmenen vuotta sitten tilasin Englannista muutamia vanhoja, suurimarjaisia karviaislajikkeita. Nämä ovat 1800-luvulta, karviaisviljelyn kulta-ajalta, jolloin tuhoisa karviaishärmä ei ollut vielä saapunut Amerikasta Eurooppaan. Tilaamani lajikkeet Gunner, Achilles ja London ovat olleet täysin talvenkestäviä ja marjat pilaavaa härmää on ollut haitaksi asti vain yhtenä kesänä. Ilmeisesti brittiläiseen tapaan pensaissa on lyhyt runko (30 cm), ja ne eivät ole tehneet lainkaan uusia versoja maasta asti. Osittain tästä huonosta uusiutumisesta johtuen sekä vain saadakseni useampia pensaita päätin vihdoin ottaa pistokkaita. Karviainenhan juurtuu hyvin helposti syksyllä tai varhain kevällä pistettynä.