Helmikuu jatkuu epätavallisen leutona, ja lähes kaikki lumi on sulanut pihasta. Ajattelin aloittaa tänään omenapuiden leikkaamisen, mutta katsottuani navetan eteläseinustalla kasvavaa Zilga-viiniköynnöstä päätin käydä sen kimppuun. Zilga sai ensimmäisen kerran merkittäviä talvivaurioita hankalana talvena 2012-13 sillä seurauksella, ettei se tehnyt juurikaan satoa viime kesänä. Niinpä jätin tekemättä elokuun harvennusleikkauksen, jonka tarkoitus on saada rypäletertut aurinkoon. Nyt oli siis paljon leikkaamista. Köynnöksessä oli monimetrisiä, vankkoja viimekesäisiä versoja, joista kaksi jätin ja sidoin vaakasuoraan korvaamaan edellisenä talvena vaurioituneita versoja. Leikkasin hiukan myös samalla seinustalla kasvavaa Jubileina Novgoroda -lajiketta, joka juroi monta vuotta (ehkä kasvatti juuristoa) kunnes vihdoin viime kesänä lähti kasvattamaan vahvoja versoja, jotka ennättivät noin kahden metrin korkeuteen. Toivottavasti saamme tästä vihreämarjaisesta rypäleestä ensimmäisen sadon ensi kesänä.