Ulkona paukkuu kirpeä pakkanen - vihdoin. On sydäntalvi, mutta kukkapöydällä kasvivalon alla ponnistaa terhakoita, raikkaan vihreitä siementaimia. Ennen joulua löysin marketista Ambrosia-nimisiä omenoita. Ne olivat valtavan suuria ja kauniita, ja nimi paljon lupaava. Ostin muutaman maistiaisiksi. En joutunut pettymään, sillä omena oli rapea, mehukas ja hunajaisen makea. Ambrosia-omena on ilmeisesti tullut vasta äskettäin markkinoille Euroopassa. Se on peräisin Kanadasta, Brittiläisestä Kolumbiasta, missä se löydettiin satunnaisena siementaimena kasvamasta kaupallisella omenaviljelmällä. Omenatilan työläiset pitivät tämän puun hedelmiä erityisen herkullisina ja söivät niitä evääksi työn lomassa. Sikäläinen omenanviljelijöiden yhdistys keksi puun potentiaalin 1990-luvulla, minkä jälkeen sitä ruvettiin lisäämään, haettiin patentti ja aloitettiin aggressiivinen markkinointi. Sittemmin Ambrosia-hype on saavuttanut Euroopankin. Ostamani omenat olivat peräisin Italiasta. Ambrosian arvellaan olevan Starking Delicious - ja Golden Delicious -omenien risteymä. Molemmat ovat lämpimän ilmaston omenalajikkeita, joten ei ole kovin suurta mahdollisuutta, että kylvämistäni siemenistä kasvaisi Suomessa menestyvä omenapuu. On kuitenkin mielenkiintoista kasvattaa taimia omenansiemenistä ihan huvin vuoksi. Kylvin kerran Granny Smithin siemeniä ja sain kolme tainta, joista yksi selviytyi noin metrin korkuiseksi. Se näytti kestävän talvet, mutta kuoli lopulta huonossa kasvupaikassa kituutettuaan. Harmi, sillä olin keksinyt jo nimenkin uudelle omenalajikkeelleni: Rengon mummo. :)

http://en.m.wikipedia.org/wiki/Ambrosia_(apple)

 http://www.orangepippin.com/apples/ambrosia