Ritarinkannusten tukeminen näyttää olevan sellainen tehtävä, joka jää meillä tekemättä ajoissa joka kesä. Emme vain opi tai muista. Meillä on kolmessa paikassa hyvin kauniita tumman roosan värisiä kerrottuja ritarinkannuksia, jotka olemme kasvattaneet siemenestä. Nuppuvaiheessa varret näyttävät aina uskottavan tukevilta, ja loputtomien tekemättömien pikkuasioiden keskellä niiden tukemista lykätään vielä huomiseen. Eräänä päivänä muhkeat, painavat kukkatähkät ovat avautuneet ja ovat edelleen tukevasti pystyssä. Mutta voi, ehkä jo seuraavana yönä sateessa tai tuulenpuuskassa varret ovat taittuneet ja kaatuneet maahan. Ei auta muu kuin leikata ja kerätä koko leikkokukkasato. Kuvassa minulla on sylintäysi tämänvuotisia katkeilleita ritarinkannuksia.