Kasvatan pientä kokoelmaani David Austinin ihastuttavia englantilaisia ruusuja sekä kasvihuoneessa että ulkona. Ensimmäiset lajikkeet hankin 6-7 vuotta sitten. Menestyminen on
ollut vaihtelevaa ja olen vuosien varrella oppinut, millaisessa kasvupaikassa ruusut viihtyvät, millaisessa eivät. Kuvassa oleva Evelyn paleltuu kasvihuoneessakin säännöllisti maata myöten talvisin, mutta nousee ja
kukkii kuitenkin joka kesä reippaasti. Useimpia Austinin ruusuja voi kasvattaa kuten ryhmäruusuja, eikä paleltuminen/laikkaus alas hidasta kesän kukintaa. Ne ovat siis hyvin helppoja kasvatettavia kunhan kasvupaikka on aurinkoinen, maa
hyvä ja läpäisevä ja muistaa reippaan lannoituksen keväisin. Kiinnostavaa, miten eri kesinä kukat voivat olla erinäköisiä. Aikaisemmin Evelynin kukat ovat olleet vähän epäsäännöllisiä
tursakkeita. Nyt ne ovat kauniin kuppimaisia kuten monella muullakin Austinin lajikkeella. Evelyn on täysin piikitön.

Tänä kesänä Vantaan Plantagen yllätti iloisesti, sillä
sinne oli tullut myyntiin puolenkymmentä Austin-lajiketta. Hinta kova, mutta isoja laadukkaita taimia suoraan Austinilta. Sinne siis kipin kapin jos haluatte kokeilla. Raskin ostaa Pat Austinin, joka on kahden ihanan ruusun (Graham Thomas X Abrahan Darby)
risteymä, ja jälkeläinenkin on kukiltaan aivan pökerryttävän ihana. Kukissa on sama voimakas teeruusun tuoksu. Ei ihme että Austin nimesi tämän vuonna 1995 myyntiin lasketun ihanan ruusun vaimonsa (nyt edesmennyt)
mukaan.