"Se on kreosoottii, vaarallista hengittää..." laulelee J. Karjalainen uudella hienolla levyllään. Kävellessämme kuumana aurinkoisena päivänä hillajänkälle synnyinkotini lähistöllä pohjoisessa pisti nenään kitkerän miellyttävä tuoksu. Vieressä kulkevan sähkölinjan pylväät oli juuri uusittu ja ne olivat vielä kiiltelevän ruskeita ja haisivat kreosootilta. Se oli jotenkin yllättävä elämänmerkki siellä hiljaisen pikkukylän takamailla, missä harvoista taloista useimmat ovat tyhjillään. Isäni ja minunkin synnyintila, joka sijaitsee hyvin syrjäisessä paikassa, on ollut tyhjillään jo yli kymmenen vuotta. Mutta kuitenkin siellä jänkien yli kulkee vielä sähkö jonnekin.