Keittiössä on paljon mieluisia puuhia, mutta minulle on kaksi pientä askarta ylitse muiden: sitruunankuoren raastaminen ja kirsikankivien poisto. Ensimmäinen on kovalle leipojalle aika arkinenkin tehtävä, mutta silti on aina yhtä ihanaa, kun kirpeä sitruunantuoksu leviää koko keittiöön. Jos vain pyyhkäisee sormet paperilla raastamisen jälkeen, tuoksuvat sormetkin pitkään sitruunaöljylle. 

Että hehkuttaa kirsikankivien poistamisen autuutta, voisi joku sanoa jo snobismiksi tai - somesta tutuksi tulleella termillä - lifestyle-leveilyksi. Mutta kuitenkin kirsikoita on kasvatettu Etelä-Suomessa kartanoissa jo satoja vuosia, eikä kirsikkapuu ole harvinainen nykyään tavallisen kansankaan pihoilla. Muistaakseni jossain vanhassa reseptissä kehotetaan poistamaan kivet kirsikoista hiusneulan avulla. Kuvassa käytän muutaman euron hintaista laitetta, joka on sangen kätevä myös oliivinkivien poistamiseen. Kirsikat ovat kreikkalaisia isoja makeakirsikoita torimyyjältä. Tein niistä vieraille jälkiruoaksi clafoutia, eräänlaista hedelmäpaistosta. Laitan sen reseptin tuonne keittiöblogiin joskus kesän mittaan.