Puutarhakausi lähti kuluneena viikonloppuna tosissaan käyntiin. Myöhäisestä keväästä huolimatta kuitenkin ilahduttavan aikaisin. Istutun paljasjuurisia ruusuja ja siirtelin entisiä. Kylvin kasvimaahan porkkanaa, tilliä ja persiljaa. Siivoilimme yhdessä istutuksia ja pihaa.

Talvi kohteli kaltoin monia ruusuja ja arimpia hedelmäpuita. Samoin opuntiakaktukset ovat henkitoreissaan märän syksyn ja poukkoilevien talvisäiden jäljiltä. Mutta iloisiakin yllätyksiä ilmeni, mm. että viime kesänä Edinburghista tuomamme jättililja on elossa. Se talvehti paksun styroxlaatikon alla. Vuonna 2004 toimme Cornwallin-matkalta jättililjan taimen ja saimme sen talvehtimaan. Seuraavana kesänä se kukki kolmimetrisellä kukkavarrella. Sittemmin on useampi yritys epäonnistunut, yleensä liian märän kasvupaikan vuoksi. Sipuli ei siedä talvimärkyyttä eikä kylmää ja märkää maata istutuksen jälkeen juurtumisvaiheessa. Myös lehtiruusukkeen kasvupiste on arka märkyydelle. Jotta onpas ronkeli! Ystävämme ovat saaneet jättililjan matalasvuisemman muodon, var. yunnanense, menestymään läpäisevällä ja lämpimällä tontillaan Herttoniemessä ilman mitään talvisuojauksia.

http://www.ts.fi/viihde/145156/Jattililja+komeilee+Turun+Ruissalossa