Lasikuistin lämpötila on pakkasilla ollut 5 ja 10 asteen välillä, mikä on useimmille siinä talvehtiville kasveille riittävä. Nyt on kamelioiden kukinta-aika, ja kuvassa näkyykin muutama Minato No Akebono -lajikkeen kukka. Kameliamme ovat vielä pieniä, mutta muutamakin kukka keskitalvella ilahduttaa.

Kasarmin aarteet -kirpputorista Hämeenlinnassa on tullut kantapaikkamme. Siellä on hyvää vanhaa tavaraa eikä juurikaan muovirihkamaa tai muuta krääsää. Tuolin luultavasti maalaamme vaaleammaksi ja patinoimme hiomalla kevyesti, toiveena että useat vanhat maalikerrokset tulevat kauniisti näkyviin. Kehyksissä on pieni painokuva Viipurin linnasta. Ajattelimme, että se sopii tänne, kun talo on evakkojen rakentama.

Vaikka on niin, että pois kaikki minimalismi minusta, vetoaa japaninruttojuuren kukkien raikas vihreys ja yksinkertainen kauneus minuun kovin. Kukat nousevat heti lumen sulettua kylmästä, milteipä vielä jäisestä maasta hämmästyttävällä tarmolla, eikä kovakaan yöpakkanen näytä mitenkään vioittavan niitä. En tiedä, tunteeko kurpitsoiden rakastaja taiteilija Kusama j a p a n i n ruttojuurta, mutta olen varma, että rakastaa jos tuntee. Näissä on samankaltainen kauneuden, elinvoiman ja hassunkurisuuden yhdistelmä kuin kurpitsoissa. Lapsena luin Sune ja Stina Jonssonin viehättää Yrttikirjaa ja haaveilin ruttojuuresta, tosin ei tästä lajista vaan koristekasvina paljon yleisemmästä etelänruttojuuresta. Silloin se ei vielä ollut yleinen koriste- ja maisemointikasvi Pohjois-Suomessa kuten nykyään. Silläkin on varhain paljaasta maasta puhkeavat mykerökukat, mutta aivan eriväriset, tumman verenpunaiset. Muistaakseni sain sitten aikanaan taimen kunnan seminologilta, joka piti pientä taimimyymälää. Se kasvaa vieläkin synnyinkotini pihassa siinä, mihin istutettiin ruman viemärikaivon peitteeksi. Nimi ruttojuuri tulee - ei yllättäen - siitä, että kasvia käytettiin (huonoin tuloksin) keskiajalla ruton hoitoon. Nimi voisi tosin hyvin kuvata myös sitä, että kasvi leviää kuin rutto.

Ensimmäisen kerran vuosikymmeniä kestäneen puutarhaharrastukseni aikana kylvin kevättalvella saniaisten itiöitä. Niitä onkin mielenkiintoista seurata. Pölymäiset itiöt ripotellaan mullan pinnalle ja kylvös pidetään korkeassa ilmankosteudessa, esim. muovipussissa. Voi kestää kuukausia ennen kuin tapahtuu mitään. Lopulta mullan pinnalle ilmestyy hentoa sammalen näköistä viherrystä, joka on nimeltään alkeisvarsikko. Alkeisvarsikossa syntyy munasoluja ja siittiöitä (kyllä, kasveillakin on niitä), jotka yhtyvät, ja sitten vasta lähtee kehittymään varsinainen taimi. Jokaisesta tuollaisesta vihreästä rykelmästä pitäisi lähteä kasvamaan lehti kohtapuoliin. Saniaiset ovat hienoja ja monipuolisia myös puutarhakasveina, eivätkä sopivaan paikkaan istutettuina vaadi oikeastaan mitään hoitoa.

Keittiön ruokakomerossa on ollut pari vuotta koskemattomana purkillinen kuivaamaani mansikkaminttua (jokin minttulajike, jossa on mansikkamainen tuoksuvivahde). Tänään vähän kurkkukipuisena teki mieli kuumaa juotavaa, joten keitin pannullisen teetä tuosta mintusta. Se oli valtavan hyvää! Olin lapsena kova keräämään ja kuivaamaan yrtti- ja teekasveja luonnosta. Innostus ja opastus taisi tulla pääasiassa mummolan tädeiltä ja enoilta, jotka olivat ja ovat hyvin valistuneita luonnontuotteiden käytössä.

Uusimmat kommentit

22.08 | 19:53

Kiva lukea tarinan Tommy ruusun syntymästä . Ostin nyt tämän ruusun Oulun taimistolta ja toivottavasti se viihtyy täällä Pohjanmaallakin .

...
21.06 | 20:08

Hei Raija, laitatko s-postia niin katsotaan pistokkaiden lähettämistä.

...
21.06 | 20:07

Hei Hilkka, olen hukannut s-postisi. Laittaisitko viestiä jpkrvi(at)yahoo.co.uk.

...
27.04 | 08:12

Hei Raija, ota yhteyttä s-postilla (jpkrvi(at)yahoo.co.uk) niin katsotaan, miten ja milloin voin toimittaa pistokkaan. T. Jukka

...