Kasarmin aarteet Hämeenlinnassa tarjosi taas hyviä löytöjä. Kuparitynnyristä on hana rikki, mutta kun sen paikkaa sisäpuolelta, tynnyristä saa sadevesiastian rännin alle. Arkussa on vähän kosteusvaurioita, joten se kaipaa pudistamista ja ehkä hiukan kunnostusta.

Keltaisia keväthyasintteja on onneksi alkanut tulla paremmin myyntiin. Ostimme Kodin Terrasta ruukullisen, ja jouluinen tuoksu palautui taloon. Istutimme syksyllä paljon monenväristen hyasinttien sipuleita ruukkuihin, joten kevään hyasintit saamme niistä.

Lasikuistin lämpötila on pakkasilla ollut 5 ja 10 asteen välillä, mikä on useimmille siinä talvehtiville kasveille riittävä. Nyt on kamelioiden kukinta-aika, ja kuvassa näkyykin muutama Minato No Akebono -lajikkeen kukka. Kameliamme ovat vielä pieniä, mutta muutamakin kukka keskitalvella ilahduttaa.

Kasarmin aarteet -kirpputorista Hämeenlinnassa on tullut kantapaikkamme. Siellä on hyvää vanhaa tavaraa eikä juurikaan muovirihkamaa tai muuta krääsää. Tuolin luultavasti maalaamme vaaleammaksi ja patinoimme hiomalla kevyesti, toiveena että useat vanhat maalikerrokset tulevat kauniisti näkyviin. Kehyksissä on pieni painokuva Viipurin linnasta. Ajattelimme, että se sopii tänne, kun talo on evakkojen rakentama.

Vaikka on niin, että pois kaikki minimalismi minusta, vetoaa japaninruttojuuren kukkien raikas vihreys ja yksinkertainen kauneus minuun kovin. Kukat nousevat heti lumen sulettua kylmästä, milteipä vielä jäisestä maasta hämmästyttävällä tarmolla, eikä kovakaan yöpakkanen näytä mitenkään vioittavan niitä. En tiedä, tunteeko kurpitsoiden rakastaja taiteilija Kusama j a p a n i n ruttojuurta, mutta olen varma, että rakastaa jos tuntee. Näissä on samankaltainen kauneuden, elinvoiman ja hassunkurisuuden yhdistelmä kuin kurpitsoissa. Lapsena luin Sune ja Stina Jonssonin viehättää Yrttikirjaa ja haaveilin ruttojuuresta, tosin ei tästä lajista vaan koristekasvina paljon yleisemmästä etelänruttojuuresta. Silloin se ei vielä ollut yleinen koriste- ja maisemointikasvi Pohjois-Suomessa kuten nykyään. Silläkin on varhain paljaasta maasta puhkeavat mykerökukat, mutta aivan eriväriset, tumman verenpunaiset. Muistaakseni sain sitten aikanaan taimen kunnan seminologilta, joka piti pientä taimimyymälää. Se kasvaa vieläkin synnyinkotini pihassa siinä, mihin istutettiin ruman viemärikaivon peitteeksi. Nimi ruttojuuri tulee - ei yllättäen - siitä, että kasvia käytettiin (huonoin tuloksin) keskiajalla ruton hoitoon. Nimi voisi tosin hyvin kuvata myös sitä, että kasvi leviää kuin rutto.